Monthly Archives: toukokuu 2017

Amsterdamin matkakertomus

amsterm

 

Amsterdam oli meidän ensimmäinen pitkä stoppi ja viivyttiin siellä kolme yötä. Kööpenhaminassa, Odensessa ja Hampurissa oli kurja sää, mutta Amsterdamissa aurinko alkoi onneksi paistaa! Meidän hostelli oli hyvällä paikalla viidentoista minuutin ratikkamatkan päässä keskustasta, mutta itsessään hostelli ei ollut mikään kovin kiva paikka. Siisti se kyllä oli, mutta keittiö puuttui ja oleskelutila oli tosi pieni eikä netti toiminut makuusaleissa… Kaiken lisäksi hostellissa oli maailman jyrkimmät portaat! Amsterdamissa kyllä on muutenkin taloissa jyrkät portaat: kiinnitettiin Lotan kanssa huomiota siihen, että taloissa on ylimmässä kerroksessa pienet vintturit, jotta tavarat voi laskea köyden avulla ikkunasta alas portaita pitkin kantamisen sijaan.

Amsterdam oli tosi kaunis kaupunki: kanaaleja, kukkaistutuksia, veneitä, kapeita ja korkeita taloja, polkupyöriä… Geokätköiltiin Lotan kanssa oikein urakalla ja tutkittiin samalla Amsterdamia. Kaupungissa on sellainen tosi letkeä fiilis, tavallaan vähän villikin 😀 Mietittiin Lotan kanssa junassa, että Amsterdam on kyllä tosi kaunis ja rento kaupunki, mutta silti se ei jotenkin iskenyt täysillä. Ehkä Amsterdamista puuttuu tietynlainen kotoisuus. Amsterdamissa oli jatkuvasti sellainen fiilis, että nyt ollaan turisteja ja matkalla, ja ehkä siihen kaupungin omaan fiilikseen ei päässyt niin helposti kiinni. Tosi kiva kohde kuitenkin, vaikka ei mun lempparikaupunki ollutkaan!

amsterdampäivä

Kätköiltiin siis tosi paljon Amsterdamissa, oon ihan koukuttunut 😀 Tosi kiva tapa myös tutkia uutta kaupunkia, ikinä ei tiedä minne joutuu. Käytiin myös parissa puistossa, katsomassa Kuninkaallista palatsia ja pari muuta maamerkkiä. Vikana päivänä Amsterdamissa kävin yksin Rijksmuseumissa, kelluvilla kukkamarkkinoilla ja Begijnhofissa. Rijksmuseum oli aika kallis, 15 euroa, mutta tykkäsin silti! Mulla meni reippaat kolme tuntia, ja en edes ehtinyt kiertää koko paikkaa. Museon kuuluisuus on Rembrandtin Night Watch, mutta rehellisesti en kyllä tykännyt erityisesti Rembrandtin maalauksista. Museossa oli myös paljon Vermeerin teoksia ja pari van Goghinkin maalausta, mutta nekin jätti mut vähän kylmäksi… Tykkäsin eniten museossa väliaikaistaidejutusta nimeltä Art is Therapy. Taideteosten viereen oli ripustettu keltaisia lappuja, joissa luki aina jotain, joka antoi erilaista näkökulmaa teoksiin ja ajattelemisen aihetta. Kävelin sitten ympäri museota ja pohdiskelin kaikenlaista, syntyjä syviä 😀 Voin kyllä suositella Rijksmuseumia, jos yhtään taiteesta tykkää!

Kelluvat kukkamarkkinat taas oli musta vähän tylsät – luulin, että siellä myytäisiin leikkokukkia, mutta lähinnä siellä myytiin vain siemeniä… Begijnhof taas oli mielenkiintoinen! Paikka on umpipihanaapurusto, jossa asui ennen uskonnollinen (katolinen) naisyhteisö, joka toimi hieman samalla tavalla kuin luostari, paitsi etteivät naiset olleet nunnia. Viimeinen yhteisön jäsen kuoli vuonna 1970, mutta naapuruston asuntoja vuokrataan vieläkin ainoastaan naisille. Begijnhof on auki yhdeksästä viiteen, ja sisäänpääsy on ilmainen.

Amsterdam oli kyllä tosi mielenkiintoinen pysähdys, kaupunki oli samalla tosi moderni ja liberaali erityisesti aatteiltaan ja fiilikseltään, mutta samalla siellä oli tosi historiallisia kohteita. Kaupungilla liikkuminenkin on kätevää: me ostettiin kolmen päivän julkisen liikenteen liput (16,5 euroa) ja tosi näppärästi päästiin paikasta toiseen. Onko teistä kukaan muuten käynyt Amsterdamissa tai Hollannissa ylipäätään?

Mun taustani ja tarinani

suomalainen

Mä olen asunut ulkomailla yli yhdeksän vuotta. Me muutettiin pois Suomesta vuonna 2005 Ruotsiin, kun olin 12-vuotias. Oikeastaan siis koko ”nuoruus” on kulunut ulkomailla asuessa, ja se on tottakai vaikuttanut paljon siihen, millainen mun identiteetti on ja mun kokemukseen suomalaisuudesta ja Suomesta.

Mun isänmaallisuus heräsi siinä vaiheessa kun muutettiin ensimmäisen kerran pois Suomesta. Varmaan tuo on aika yleistä, suomalaisena Suomessa asuessa kun omaa kansallisidentiteettiä ei tarvitse juuri pohtia. koska kaikki muutkin jakavat saman kansallisuuden, mutta sitten kun muuttaa ulkomaille, erottuukin sillä joukosta. Täytyy pohtia, minkälainen se oma suhde siihen kotimaahan on.

Näiden kymmenen vuoden aikana on koettu niin se ”Suomi on maanpäällinen paratiisi” -vaihe kuin ”en ikinä haluu muuttaa sinne” -vaihekin. Ruotsissa asuessani Suomi oli mun mielestä kaikessa maailman paras. Tää johtui varmasti suurimmaksi osaksi siitä, että kun Suomessa kävi vain lomilla, ei nähnyt yhtään niitä nurjia puolia. Suomessa oli hemmottelevat isovanhemmat, aina mukavaa tekemistä ja siellä ei tarvinnut huolehtia koulusta. Osittain tuo varmasti johtui myös siitä, että lapsena sitä ei hahmota kokonaisuuksia niin selkeästi, ja aikuisten maailman huonot puolet eivät juurikaan kosketa.

”En ikinä halua muuttaa Suomeen” -vaihe on mulla ollut paljon lievempi kuin tuo kovin fanaattinen ”Suomi on paras!” -vaihe. Ehkä ennemminkin oon ollut niin ihastunut siihen uuteen asuinmaahan kuin inhonnut Suomea. Tällä hetkellä mulla on tosi vahvasti sellainen olo, että rakastan asua täällä Australiassa ja tää tuntuu oikealta paikalta, mutta samalla on vieläkin vahvemmin päällä fiilis siitä, että on mun aikani muuttaa takaisiin Suomeen. Tutustua siihen omaan kotimaahani oikeasti, arkeen Suomessa nyt aikuisena.

mökillä

Suomalaisuudessa arvostan eniten rehtiyttä. Jos suomalainen sanoo, jotain, niin sitä myös tarkoitetaan aidosti. Täällä Australiassa on tosi tavallista, että heti ensitapaamisilla jutellaan paljon, ollaan ystävällisiä, kutsutaan kylään ja käyttäydytään niin kuin oltaisiin parhaat ystävät. Kuitenkin kaikki tuollaiset on vain kohteliaita korulauseita joita ei todellisuudessa tarkoiteta. Suomessa taas ollaan kyllä kohteliaita, mutta ei pyydetä kylään tai ehdoteta kahvittelua ellei sitä todella tarkoiteta.

Kaipaan Suomesta eniten tietysti läheisiä, sukulaisia ja ystäviä. Olisi ihanaa nähdä poikaystävää päivittäin eikä puolen vuoden välein. Olisi kivaa käydä kahvilla ja vierailla ystävien luona skypetyksen ja netissä juttelun sijaan. Olisi upeaa voida käydä isovanhemmilla kylässä useammin. Näiden lisäksi kaipaan Suomesta vaihtuvia vuodenaikoja. Syksyn ruskaa, talven lumia, kevään vihreyttä ja kesän valoisia öitä. Suomesta on ikävä myös niin paljon erilaisia ruokia: lihapullia, karjalanpiirakoita, suomalaisia karkkeja… tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin.

Näiden kaikkien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen koen edelleen olevani suomalainen. En kuitenkaan sataprosenttisesti. Mä olen osittain myös australialainen, ja vaikka en sinällään koe olevani yhtään ruotsalainen, amerikkalainen tai brittiläinen, niin jokainen maa jossa oon asunut on silti jättänyt jälkensä muhun. Jokaisessa maassa oon nähnyt sekä niitä hyviä että huonoja puolia. Oppinut arvostamaan Suomea ihan eri tavoin. Olemaan ylpeä suomalaisista juuristani.

Tiiän että teitä ulkomailla asuvia tai asuneita löytyy myös lukijoista. Millaiseksi te ootte kokeneet ulkomailla asumisen? Onko se muuttanut teidän kansallisidentiteettiä? Ja toki ihan Suomessakin asuvat, millaiseksi te koette suomalaisuuden?