Jumahtanut teiniksi?

Onko muita, jotka on jumahtaneet henkisesti jollekin tietylle ikävuodelle? Täällä ilmottautuu yksi. Oon useammassakin tilanteessa sanonut olevani kaksikymmentä ja ihan joutunut miettimään oman ikäni. Kysyin myös yhdeltä koulukaverilta, joka on -93 syntynyt, että nii ootko sä jo 18 vai täytätkö vasta? 😀 Se vaan nauro ja sano, että hmm, mä täytän jo kakskymmentä. Tossa vaiheessa tajusin, minne ikään oon jumahtanut. Kai mä sen jälkeen oon lakannut laskemasta omaa ikääni joka vuosi. Ehkä tietoisesti? No ei, kai se kuitenkin tiedostamattani on tapahtunut. Pää vaan ei oo pysynyt enää tän hurjan päivien ja vuosien vierimisen mukana aika menee nykyään paljon nopeampaan kuin silloin 18-vuotiaana. Tai ehkä mulla on kuitenkin useampi rauta tulessa nyt verrattuna viiden vuoden takaseen (apua miten siitäkin on kauan, kun olin 18), jolloin ei ehkä päivät ollu niin täyteen ängettyjä ja sitä mukaan kiireisiä. Tai sitte sitä vaan odotti niin paljon kaikkea, että aika tuntui matelevan. Nyt on taas aivan päin vastoin. Ei haluais asioiden tapahtuvan niin nopeaan, kun ei edes oikein kerkee miettiä, mitä odotettavaa on. Keväät mateli aina ihan mielettömän hitaasti silloin kouluaikoina, kun odotti koulun loppumista ja kesälomaa.

 

Mua kiinnostas tietää ootteko jumahtaneet johonkin tiettyyn ikään ja miten pitkään ootte siinä olleet? 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *